Viimeinen päivä rillipäänä

Yli 20 vuoden rillipääura on päättymässä.

Kävin tänään silmälääkärin tarkastuksessa. Silmälääkäri teki todella perusteelliset esitutkimukset. Pupillit laajennettiin jollakin nesteellä, ja ne näyttävät vieläkin ihan hirveiltä! Näkö on hieman sumea, enkä kehtaa mennä ulos, ettei joku luule mun olevan aineissa.

Huomiselle on nyt sitten varattu LASIK-laserleikkaus. LASIK-tekniikassa silmän sarveiskalvoon "höylätään" 90-130 mikrometrin paksuinen läppä automaattisella mikrohöylällä. Kun läppä on tehty, se jätetään kannastaan kiinni ja käännetään syrjään. Tämän jälkeen sarveiskalvon läpän alla oleva kerros laseroidaan halutunlaiseksi ja läppä asetetaan takaisin entiselle paikalleen.

Sekä kosteuttavien että antibioottisten silmätippojen kanssa joutuu läträämään 3 kuukautta. Alussa tippoja täytyy laittaa jopa 8 kertaa päivässä. Toivon vain ettei silmistäni tule kovin kuivat ja valonarat.

Pari asiaa huolestuttaa nyt eniten. Ensinnäkin toimenpide itsessään. En ole ollenkaan huolissani siitä että onnistuuko leikkaus vai ei. Olen varma että se onnistuu ilman ongelmia ja luotan lääkärin ammattitaitoon. Jännitän vain sitä miltä toimenpide tulee tuntumaan, miltä läpän tekeminen tuntuu ja miltä esim. luomenlevittimet silmässä tuntuvat. Ennen toimenpidettä saa kyllä rauhoittavan lääkkeen, mutta oikeastaan jännitän myös sitä että miltä rauhoittava lääke tuntuu! En ole koskaan syönyt mitään psyykkeeseen vaikuttavaa lääkettä!

Toinen huolenaihe on se, että läppäleikkauksen jälkeen silmien hieromista täytyy muistaa välttää kaksi kuukautta. Jos silmää hieroo, läppä voi liikahtaa paikaltaan, joka aiheuttaa voimakasta roskan tunnetta ja näön sumentumista. Tulen todennäköisesti olemaan ylivarovainen sen asian kanssa.

Tämä aiheuttaa myös identiteettiongelman! Vaikka toisaalta on mahtavaa päästä silmälaseista eroon, niin toisaalta muutos pelottaa ihan hirveästi. Kai se olisi sama asia toisinkin päin, jos aikuisena joutuisi ottamaan lasit käyttöön. Laseista tulee osa minäkuvaa.

Nyt mun täytyy todennäköisesti korvata silmälasit aurinkolaseilla... Ja ne painaumat nenän sivuissa tulevat muistuttamaan rillipääelämästä vielä aika kauan!

Liikunta ja psyykkinen hyvinvointi

Olen viime aikoina mietiskellyt liikunnan vaikutuksesta mielialaan. Ilmassa on ollut ärtyneisyyttä, kiukkua, ketutusta. Kun ei osaa sanoa mistä ne johtuu, se aiheuttaa vaan entistä enemmän ärtyneisyyttä, kiukkua ja ketutusta. Hoksasin: en ole liikkunut säännöllisesti pariin viikkoon! Aloin muistella minkälaisia fiiliksia on silloin kun liikkuu säännöllisesti. Silloin ei ketuta, ei väsytä, ei kiukuta, ja asiat ärsyttääkin vähemmän.

Liikunnan vaikutukset psyykkiseen hyvinvointiin:
itsearvostus paranee
keskittymiskyky paranee
stressinsietokyky paranee
kontrollin tunne lisääntyyy
mieli tyhjenee/rentoutuu
hyväksyy itsensä paremmin/antaa itselleen anteeksi
masennus ja ahdistus vähenee

Ja nämä on tieteellisesti todistettu! Vaikka toki pyykkisiä vaikutuksia on huomattavasti vaikeampi tutkia ja todentaa kuin fyysisiä vaikutuksia. Mutta täytyy myöntää, että olen itsekin nämä kokenut. Sitä on jotenkin tyytyväisempi itseensä. En tiedä johtuuko se siitä ylpeydestä että on saanut perseensä ylös penkistä, vai siitä että peilikuva näyttää paremmalta, vai siitä että vyön voi kiristää tiukemmalle vai siitä että liikunta on saanut aivoissa oikeat mehut liikkeelle. Todennäköisesti all of the above.

Minkä takia sitten on niin vaikea aloittaa taas tauon jälkeen? Koska ärsyttää, kiukuttaa ja ketuttaa! Ei huvita lähteä salille! Ja näin noidankehä on valmis.

Kerron lähipäivinä miten irtauduin tästä noidankehästä. Jos irtaudun...