Black Milk Clothing aleviikko

Black Milk julkaisi taas upean uuden malliston; Nylon Wars EP 2

Cherry Blossom White Dress on aivan ihana!

Nyt on ainutlaatuinen tilaisuus tilata Black Milkin vaatteita alennushintaan. Black Milkin luojalla, James Lilliksellä on syntymäpäivät ja sen kunniaksi Black Milkin nettisivuilta voi tilata 20% alehintaan tuotteita perjantaihin 17.8. saakka kirjoittamalla alekoodin fishface koodilaatikkoon.

Happy nomming! :-)

Olympiakynsiä!

Olympialaiset ovat nyt inspiroineet. Ehkä ne olisivat voineet inspiroida liikkumaankin enemmän mutta ainakin hetken kadoksissa ollut kynsitaiteilija heräsi henkiin.

Olympiakynnet part 1:

Alla oli vino ranskalainen manikyyri, johon olin tehnyt kolme punaista tehosteraitaa. Kun sitten olympiainspiraatio iski, tein olympiarenkaat ja Union Jackin. Halusin vielä lisätä jotain, joten laitoin punaisten raitojen väliin kultaa, hopeaa ja pronssia. Pronssin virkaa toimittaa oikeastaan kupari, mutta ei se haittaa... Lopputulos oli ehkä hieman sekava, joten rupesin suunnittelemaan jo seuraavaa olympidesignia...

Laitoin vielä taustapuolelle etupuolen olympiarengasta vastaavan värin!

Olympiakynnet part 2:

Ja samalla back-to-work kynnet! Tässä on nyt se sama kulta-hopea-pronssi idea, mutta selkeämmin. Koska tykkään Union Jackistä kovasti, halusin sen kokonaisena yhteen kynteen. Olen melko tyytyväinen lopputulokseen. Sain lipun onnistumaan myös vasemmalla kädellä oikean käden pikkurilliin! Vasen käsikin voi siis kehittyä! Olympiarenkaatkin sain oikeaan järjestykseen kun laitoin peukkuun kaksi. Renkaat nyt on vähän epämuodostuneita mutta haittaakse?

Koristelulakat, joita käytin, ostin Lontoosta Harrodsista, voin laittaa niistä infoa myöhemmin.

Lasik

Uusi elämä uusilla silmillä on alkanut!

Toimenpide meni hyvin. Pelkäsin ihan horkassa ja pakokauhun vallassa odotustilassa ennen toimenpiteen alkua. Pelko tuli aaltomaisesti, teki mieli juosta kirkuen ovesta ulos. Rauhoittava lääke alkoi haukotuttamaan ja huimaamaan, mitään muita vaikutuksia en huomannut.

Toimenpide itsessään ei juurikaan tuntunut miltään, koska silmiin laitettiin muistaakseni kolme kertaa puuduttavia tippoja. Tuijotin tiiviisti punaista pistettä, joka muuttui punaiseksi klöntiksi kun sarveiskalvoläppä käännettiin syrjään. Luomenlevittimet eivät tuntuneet miltään, kuin ei myöskään läpän tehnyt "poran terä". Pahin ja kivuliain vaihe oli se kun lääkäri repäisi kasvoilla olleen hygieenisen liimalapun irti! Tuntui kuin puolet naamasta ja kulmakarvoista olisi lähtenyt irti! :-D

Kun läppä laitettiin takaisin paikoilleen, silmään laitettiin paljon kosteutta ja lääkäri siveli läpän paikalleen välineellä joka muistutti sivellintä. Se tuntui jopa miellyttävältä. Sitten vielä suojaava piilolinssi silmään ja se oli siinä.

Heti leikkauksen jälkeen näöntarkastuksessa näkö oli jo ajokorttiin oikeuttavalla tasolla. Seuraavaan aamuun pidin muovisia suojaläpysköitä teipattuna silmien päällä ja sitten jälkitarkastuksen jälkeen ei enää tarvinnut murehtia muusta kuin siitä että muistaa laittaa kaikki silmätipat. Lisäksi pitää muistaa olla hieromatta silmiä.

Nyt pari päivää toimenpiteen jälkeen on jotenkin epätodellinen olo. Silmissä ei ole missään vaiheessa ollut punoitusta eikä särkyä. Ihan kuin mitään ei olisi tehty. En edes tajua näkeväni vielä ilman laseja ja piilareita. Tajuan ettei mulla ole laseja päässä, mutta en ehkä tajua ettei mulla ole piilareitakaan. Vasemman silmän näkö on hieman epätarkempi, mutta se todennäköisesti tasoittuu ajan kuluessa.

Valonarkuutta ei oikeastaan ole. Ulkona pidän kuitenkin aurinkolaseja lähinnä suojana ettei mitään roskia lennä silmiin ja koska UV-säteily voi hidastaa paranemista. Ostin kasarimuistoja herättävän hikipannan, ettei hiki valu silmiin treenatessa.

Näin muutaman päivän kokemuksella voin sanoa että ei mitään pahaa sanottavaa Lasik-laserleikkauksesta! Suosittelen kaikille jotka sitä vähänkään harkitsevat! Seeing is cool! :-D

Viimeinen päivä rillipäänä

Yli 20 vuoden rillipääura on päättymässä.

Kävin tänään silmälääkärin tarkastuksessa. Silmälääkäri teki todella perusteelliset esitutkimukset. Pupillit laajennettiin jollakin nesteellä, ja ne näyttävät vieläkin ihan hirveiltä! Näkö on hieman sumea, enkä kehtaa mennä ulos, ettei joku luule mun olevan aineissa.

Huomiselle on nyt sitten varattu LASIK-laserleikkaus. LASIK-tekniikassa silmän sarveiskalvoon "höylätään" 90-130 mikrometrin paksuinen läppä automaattisella mikrohöylällä. Kun läppä on tehty, se jätetään kannastaan kiinni ja käännetään syrjään. Tämän jälkeen sarveiskalvon läpän alla oleva kerros laseroidaan halutunlaiseksi ja läppä asetetaan takaisin entiselle paikalleen.

Sekä kosteuttavien että antibioottisten silmätippojen kanssa joutuu läträämään 3 kuukautta. Alussa tippoja täytyy laittaa jopa 8 kertaa päivässä. Toivon vain ettei silmistäni tule kovin kuivat ja valonarat.

Pari asiaa huolestuttaa nyt eniten. Ensinnäkin toimenpide itsessään. En ole ollenkaan huolissani siitä että onnistuuko leikkaus vai ei. Olen varma että se onnistuu ilman ongelmia ja luotan lääkärin ammattitaitoon. Jännitän vain sitä miltä toimenpide tulee tuntumaan, miltä läpän tekeminen tuntuu ja miltä esim. luomenlevittimet silmässä tuntuvat. Ennen toimenpidettä saa kyllä rauhoittavan lääkkeen, mutta oikeastaan jännitän myös sitä että miltä rauhoittava lääke tuntuu! En ole koskaan syönyt mitään psyykkeeseen vaikuttavaa lääkettä!

Toinen huolenaihe on se, että läppäleikkauksen jälkeen silmien hieromista täytyy muistaa välttää kaksi kuukautta. Jos silmää hieroo, läppä voi liikahtaa paikaltaan, joka aiheuttaa voimakasta roskan tunnetta ja näön sumentumista. Tulen todennäköisesti olemaan ylivarovainen sen asian kanssa.

Tämä aiheuttaa myös identiteettiongelman! Vaikka toisaalta on mahtavaa päästä silmälaseista eroon, niin toisaalta muutos pelottaa ihan hirveästi. Kai se olisi sama asia toisinkin päin, jos aikuisena joutuisi ottamaan lasit käyttöön. Laseista tulee osa minäkuvaa.

Nyt mun täytyy todennäköisesti korvata silmälasit aurinkolaseilla... Ja ne painaumat nenän sivuissa tulevat muistuttamaan rillipääelämästä vielä aika kauan!

Nyt ollaan jännän äärellä

Olen ollut rillipää ala-asteelta asti. Nyt rillipääaikakausi on ehkä loppumassa...

Muistan lukeneeni jo 90-luvun alussa silmien laserleikkauksista. Muistaakseni silloin ei vielä leikattu niin vahvasti miinuksen puolella olevia silmiä kuin minulla oli. Hintakin oli kova, joten mietin ettei laserleikkaus tule koskaan olemaan vaihtoehto minulle.

Lukiossa otin käyttöön piilolinssit, ja niiden kanssa pärjäsin hyvin silloin kun ei huvittanut olla rillipää. Opiskeluaikoina kokeilin yötäpäiväälinssejä, mutta ne eivät sopineet minulle silloin. Nyt n. 10 vuoden jälkeen kokeilin yötäpäiväälinssejä uudelleen. Nyt ne sopivat. Olin piilareilla reilun kuukauden, ja voi vitsit että oli masentavaa laittaa silmälasit päähän sen jälkeen! En olisi koskaan uskonut että 23:n rillipäävuoden jälkeen yhden kuukauden silmälasittomuus vaikuttaisi näin paljon! Kaikista ihaninta on kun voi maata sohvalla kyljellään pää tyynyyn nojaten ja katsoa leffoja... :-D Se on itsestäänselvää rillittömille, mutta rillipää ei voi maata kyljellään, ei ainakaan mukavasti!

Nyt olen sitten jo jonkin aikaa harkinnut vakavasti laserleikkausta. Niinkin vakavasti että kävin tänään hoitajan ennakkoarviossa. Lääkäri toki tutkii silmät vielä tarkemmin, mutta hoitaja sanoi että hänen tutkimuksensa mukaan laserleikkaus sopisi minulle. Huomenna siis aion soittaa ja varata ajan lääkärin tutukimukseen ja leikkaukseen! Aaargh!

Pelkään ihan horkassa. Mitä jos-kysymykset täyttää pään. Voinko minä kuulua niihin pariin prosenttiin joiden leikkaus jostain syystä epäonnistuu?

Nyt on kuitenkin elämäni tilaisuus tähän leikkaukseen. Olen saanut kannustusta sekä henkisesti että taloudellisesti. En kai voi jättää tilaisuutta käyttämättä? Mitä minulla on menetettävää? Rillit?

Kesä on nyt

Kesäksi kuntoon! Äh, meni jo...

Treenataan sitten kesällä kuntoon.

Kai tässä oikeastaan on nyt jo kunnossa. Juoksin Naisten Kuntovitosella 10km ensimmäisen kerran. Jaksoin viimeisen ylämäenkin. \o/ Jei! Aikaa meni 1h17min, eli sitä lähdetään nyt parantamaan erilaisilla intervallitreeneillä. Onneksi kohta on loma ja enemmän aikaa liikkua!

Jonkin aikaa sitten taistelin motivaatio-ongelman kanssa. Nyt motivaatiota on, mutta aikaa ei. Onneksi siihenkin asiaan tulee pian parannus.

Kahvakuulatreeniin on aikaa! Tänäänkin meni 18 min ja hiki tuli. Ensin tempaus @8kg 8min käden vaihto minuutin välein, 2min tauko ja sitten työnnöt @8kg 8min. Lisäksi heittoja ja liikkuvia kyykkyjä.

Oletteko huomanneet että kesä on jo? Mä en. Se tuli jotenkin selän takaa yllättäen. Huomasin yhtenä päivänä ajattelevani että loma tulee liian pian. Miksi niin voi ajatella??? Siksi että haluaisin pidempään nauttia juuri tästä ajasta. Tästä ajasta, kun illat koko ajan pitenee, lämpötilat nousevat, kesävaatteet kevenevät ja loma on edessä. Vaikka odotankin loman alkua ja vapaa-ajan lisääntymistä, haluaisin olla pidempään täällä juhannuksen paremmalla puolella. Mua ahdistaa jo ajatuskin siitä että juhannuksen jälkeen päivä alkaa vähitellen lyhentyä. Juhannuksen jälkeen alkaa loma, ja vaikka se tänä vuonna on normaalia pidempi, se kuitenkin menee ohi liian nopeasti. Tai niin ainakin pelkään. Note to self: Opettele elämään hetkessä! Se on sairaan vaikeaa!

Huomenna on kesäkuu. Kesän kunniaksi lupaan pukeutua joka päivä kesäkuun ja oikeastaan koko kesän aikana mekkoon tai hameeseen ja joihinkin niistä miljoonista kesäkengistä joita kaappi on pullollaan. Tällä tavalla opettelen elämään hetkessä, koska joudun joka päivä raapimaan päätä vaatekaapin edessä ja miettimään minka hameen ja mitkä kengät tänään laitan päälle. En anna itseni pukeutua samoihin vanhoihin arkisiin vaatteisiin joka päivä, tiedättehän ne vaatteet jotka on helppo heittää niskaan sen kummemmin ajattelematta.

Elän hetkessä myös tekemällä jonkinlaisen treenin joka päivä. Jotain mikä hikoiluttaa ja hengästyttää. Joka päivä! Tähän mulla on jo suunnitelmakin...

Päivän asusta en tule laittamaan tänne kuvaa, koska se on liian aikaavievää. Jonkinlaisen yhteispotretin kengistä ja mekoista voin tehdä! :-)

Motivaatio, missä lienet

Vääntäydyin tänään salille. Hoh, ei olis jaksanu, mutta sainpa aikaiseksi.

Oon ollu kipeenä reilun viikon, ja sen kyllä tuntee. Veto pois täysin. Salilla tein vain ne jutut mitkä sillä hetkellä huvitti. Siellä vierähti aikaa melkein tunti, ja lopputulos oli yllättävän positiivinen. Poistuin salilta paremmalla mielellä kuin sinne mennessä! Jes! Ehkä seuraavalla kerralla sinne on jo helpompi mennä.

Kun treenaaminen tökkii, haen motivaatiota melkein mistä vain. Tällä kertaa se tuli treenipäiväkirjan ostamisesta. Päätin että kirjoitan treenipäiväkirjaan heti treenin jälkeen pukuhuoneessa. En siis halua kantaa sitä mukana salilla laitteesta toiseen siirtyessä. Kirjaan siihen ylös treenipaikan, ajan, keston, tehdyt harjoitukset, toistot, sarjat ja painot. Ja ennen kaikkea fiiliksen.

Saan motivaatiota myös liikkuvien, hyväkuntoisten ihmisten kuvista. Tyyliin:"voi vitsi, mäkin haluaisin näyttää tuolta..."

Joskus motivaatio tulee musiikista. Jostain syystä erityisesti Madonnan ja Lady Gagan musiikki motivoi liikkumaan. Ihannenaisia?

Motivaatio tulee myös vaatteista. Ei niinkään että tuohon vaatteeseen haluaisin mahtua, vaan tuossa vaatteessa voisin näyttää hyvältä.

Ja toki motivaatio tulee siitä hyvästä fiiliksestä.

Seuraavaksi aion motivoitua viikonlopun viettoon! Hieman joutuu tehdä töitä, mutta sitten aion mennä puutarhakauppaan hakemaan jotain kivaa parvekkeelle! Jei!

Liikunta ja psyykkinen hyvinvointi

Olen viime aikoina mietiskellyt liikunnan vaikutuksesta mielialaan. Ilmassa on ollut ärtyneisyyttä, kiukkua, ketutusta. Kun ei osaa sanoa mistä ne johtuu, se aiheuttaa vaan entistä enemmän ärtyneisyyttä, kiukkua ja ketutusta. Hoksasin: en ole liikkunut säännöllisesti pariin viikkoon! Aloin muistella minkälaisia fiiliksia on silloin kun liikkuu säännöllisesti. Silloin ei ketuta, ei väsytä, ei kiukuta, ja asiat ärsyttääkin vähemmän.

Liikunnan vaikutukset psyykkiseen hyvinvointiin:
itsearvostus paranee
keskittymiskyky paranee
stressinsietokyky paranee
kontrollin tunne lisääntyyy
mieli tyhjenee/rentoutuu
hyväksyy itsensä paremmin/antaa itselleen anteeksi
masennus ja ahdistus vähenee

Ja nämä on tieteellisesti todistettu! Vaikka toki pyykkisiä vaikutuksia on huomattavasti vaikeampi tutkia ja todentaa kuin fyysisiä vaikutuksia. Mutta täytyy myöntää, että olen itsekin nämä kokenut. Sitä on jotenkin tyytyväisempi itseensä. En tiedä johtuuko se siitä ylpeydestä että on saanut perseensä ylös penkistä, vai siitä että peilikuva näyttää paremmalta, vai siitä että vyön voi kiristää tiukemmalle vai siitä että liikunta on saanut aivoissa oikeat mehut liikkeelle. Todennäköisesti all of the above.

Minkä takia sitten on niin vaikea aloittaa taas tauon jälkeen? Koska ärsyttää, kiukuttaa ja ketuttaa! Ei huvita lähteä salille! Ja näin noidankehä on valmis.

Kerron lähipäivinä miten irtauduin tästä noidankehästä. Jos irtaudun...

Juoksemisesta

Innostuin juoksemisesta kolme vuotta sitten. Nyt olen hurahtanut!

Jotain koukuttavaa siinä on. Nuorempana inhosin juoksemista, koulujen 1500m juoksutestit oli yhtä horroria. Nyt se menisi kevyesti. Täytyypä kokeilla joskus...

Tein taas yhden hölkkäennätyksen. 80min juoksua yhteen putkeen. Kilometrejä siinä kertyi vajaa 9km. Eli etenen melko hitaasti.

Koska hölkkäennätys tuli tehtyä näin alkukesästä, aion kesän aikana ottaa tavoitteeksi juoksutahdin nopeuttamisen. Aion myös monipuolistaa lenkkejä tekemällä pitkiä hitaita lenkkejä, nopeita lyhyitä lenkkejä ja intervalli/sprinttilenkkejä vuorotellen. Intervallien avulla aion yrittää saada juoksuun vähitellen lisää vauhtia.

Ostin uudet lenkkarit. Pronaatiotuet ja pelit ja vehkeet. Heti seuraavana päivänä luin lehdestä, miten pronaatiotuellisia kenkiä ei kannata käyttää jos ei ole selkeästi tarvetta. Pöljä! Olishan mun pitäny tää tajuta... Lohduttauduin sillä, että oleellisinta kenkien valinnassa oli se, että ne tuntui parhaimmilta. Treenaan sisätiloissa Feelmaxeilla, ja niissähän ei ole mitään tukea, joten jalkaterän lihakset saa treeniä siinä. Kiitos, nam, synninpäästö.

Juoksen yleensä Turun jokirannassa. Jokirannasta löytyy kaikenlaista kivaa yleensä kesäisin. Viikonloppuaamuisin rantanurmikoilla pyörii heräileviä bileihmisiä. Tai koko yön jaksaneita. Parhautta on kuitenkin erilaiset tilataideteokset ja tapahtumat. Ja uudet ravintolat! Nytkin Teatterisillan viereen oi ilmestynyt uusi baari ravintolalaivaan, AussieBar! Wohoo! Siitä tulee kesän vakkaripaikka! Tai miksei jo nyt...

Käytä raajojasi vielä kun voit

Myönnän. Olen ilkeä ihminen. Sattuipa yhtenä päivänä töissä, että eräs henkilö (erittäin ylipainoinen ja liikuntaa harrastamaton ihminen) jutteli kanssani hermoista, selkänikamista ja halvaantumisesta. Hän sanoi että neliraajahalvaus olisi kyllä kauheinta mitä hänelle voisi tapahtua. Ja toki olisihan se kauheaa kenelle vain. Mutta, mun teki niin paljon mieli sanoa:
"Miten neliraajahalvaus muka eroaa niin kovin paljon sun tämänhetkisestä elämästä? Joo, toki voit omin jaloin kävellä sohvalta jääkaapille ja takaisin, pääset omatoimisesti vessaan ja pystyt itse kampeamaan itsesi sänkyyn. Mutta siinäpä taitaakin olla kaikki mihin raajojasi käytät."

En toki sanonut näin, vaan sanoin että nii-in, kyllä täytyy olla onnellinen että on terveet raajat ja täytyy vaan käyttää niitä mahdollisimman paljon. Vink vink...

Jos sinulla on terveet raajat, käytä niitä! Liiku! Se saa sinut voimaan paremmin! Se saa sinut näyttämään paremmalta! On niin paljon erilaisia tapoja käyttää tätä kroppaa. Kokeile erilaisia lajeja, opettele uusia taitoja, paranna voimaasi ja kuntoasi, paranna terveyttäsi. Kaikki löytää varmasti lajin josta ihan oikeasti tykkää. Eikä edes haittaa vaikkei koskaan löytäisikään sitä yhtä ja ainutta lajia jota rakastaa. Voi sitä elämänsä käyttää kaikkien lajien kokeilemiseenkin. Sitten voi kuolinvuoteellaan todeta, että parasta lajia en löytänyt, mutta kokeilin ainakin kaikkea mahdollista! Ei sellainen varmasti huono elämä ollut...

Mieti kuinka paljon aikaa päivässä tai viikossa vietät television tai tietokoneen ääressä tai siivotessa. Mitä jos käyttäisit kaiken sen ajan liikkumiseen? Mitä luulet; tuntuisiko sinusta erilaiselta? Näyttäisitkö kenties erilaiselta?

Terveydestä on jauhettu iät ja ajat, samoin hyvästä kunnosta ja hyvästä olosta... Mutta loppujen lopuksi, eikö ihmisen suurin motivaattori liikkumiseen ole ulkonäkö? Me kaikki halutaan näyttää hyvältä. Etenkin alasti! ;-)

Joten käytä raajojasi että näyttäisit hyvältä alasti! Hiiteen terveys... :-D

Jumittaako niska?

Olen aina ollut hartiajännittäjä. Vielä muutama vuosi sitten aamun normaalitilanne oli se että heräsin niska kipeänä ja hartiat korvissa. Välillä niskahartia-seudun lihakset olivat niin kireät että kuvotti. Käytin tavallista tyynyä ja tavallista patjaa. Mieluummin pehmeää ja litteää tyynyä. Välillä yritin muotoilla tyynyn paremmin niskaa tukemaan, mutta yön aikan tyyny tietenkin menetti muotonsa eikä tukenut niskaa millään tavalla. Nukuin myös paljon vatsallani, niska kiertyneenä. Tein jo silloin fyysistä työtä, ja säännölliset hartiavenyttelyt oli ihan must. Ne kyllä lievittivät oireita jonkin verran.

Jossain vaiheessa tajusin ettei tämä ole normaalia. Aloin miettiä mitä voisin tehdä jatkuvalle niskajumitukselle. Toki olin tietoinen että tyynyn ja sängyn pitäisi olla laadukkaita ja hyviä, eikä niitä halvimpia. Me kuitenkin vietetään sängyssä kolmasosa elämästä.

Eräs tuttavani otti kerran puheeksi Tempur-tyynyt. Hän oli itse käyttänyt ja ollut tyytyväinen. Olin itsekin joskus kokeillut jotain muotonsa pitävää tyynyä, mutta koska se ei tuntunut hyvältä, annoin saman tuomion kaikille muotoilluille tyynyille.

Sain Tempur-tyynyn kokeilukäyttöön muutamaksi yöksi. Ensimmäisenä yönä en nukkunut kovin hyvin, koska tyyny tuntui niin oudolta. Tyyny oli vielä sen mallinen että selällään nukkuessa siinä ollaan keskellä ja kyljellään nukkuessa reunoilla. Lisäksi se tuntui niin kovalta! Muutaman yön jälkeen siihen kuitenkin tottui. Huomasin miten hyvältä se tuntui kun tyyny pysyi muodossaan, ja tuki niskaa koko yön. Päätin ostaa tyynyn.

Tästä on nyt kulunut kolmisen vuotta ja vasta viime aikoina olen tajunnut miten paljon Tempur-tyyny on helpottanut niskahartia-jännityksiä! En edes enää muista miltä se tuntui kun aamulla herätessä hartiat olivat korvissa. Niskajumeja ei vaan enää kerta kaikkiaan ole.

En ole kuljettanut Tempuria mukanani matkoilla tai yökylässä. Yksi tai kaksi yötä voi nukkua ihan hyvin tavallisellakin tyynyllä, ilman että vaivoja tulee. Jonkin aikaa sitten jouduin nukkumaan reilun viikon ilman Tempuria. Sitten vaivat jo tulivat! Niska jumitti, kallonpohja jumitti, hartiat kiristyivät, yläselkä kipeytyi. Tuli vanhat ajat mieleen...

Olen näköjään addiktoitunut myös Tempuriin. Se on hyvä addiktio! Ei haittaa yhtään. Voi sitä huonommistakin asioista olla riippuvainen tässä elämässä... Kuten esim. australialaisista nyloneista...

Suosittelen kokeilemaan! On hintansa arvoinen.

Black Milk Clothing! :-)

Olen addiktoitunut... Damn! Ei olis varaa! :-D

Black Milk Clothing on australialainen vaatefirma, joka valmistaa lähinnä nylonlegginsejä, mekkoja, hameita, uikkareita ja jonkin verran toppeja. Aivan ihania printtejä ja värejä! Sen lisäksi että vaatteet ovat tosi ihquja, erilaisia ja omalaatuisia, firman perustaja on vallan mainio persoona. Firman ja vaatteiden ympärille on muodostunut ikäänkuin kultti, jonka muodostaa vaatteita tilaavat, tai niihin koukkuun jääneet asiakkaat eli Black Milkin fanit. Firman omistaja kutsuu asiakkaita lempinimillä Peeps, Sharkies, Cute Girls, Bosses... ym! Black Milk on myös HYVIN aktiivisesti mukana sosiaalisissa medioissa päivittäin, esim Facebookissa. Käy katsomassa! Fanit lähettelevät itsestään kuvia uusissa vaatteissaan ja lähes kaikki kuvat julkaistaan, aina kohteliaiden kommenttien kera.

Firma itsessään vaikuttaa sekä yhteisölliseltä että tiedostavalta. Yhteisölliseltä mm. siinä mielessä että firman perustaja vaikuttaa tuntevan firman kaikki työntekijät henkilökohtaisesti, esim ompelijat. Facebook-sivuilla julkaistaan sillointällöin kuvia ompelimosta, leikkaamosta ja asiakaspalvelusta. Myös mallit näyttävät olevan samaa perhettä firman kanssa.

Black Milkin nettisivuilla mainitaan, että kaikki työ tehdään paikallisesti Australiassa ja esim. suurin osa kankaista tilataan paikallisilta tuottajilta.

Black Milkin fanit järjestävät fanitapaamisia eri puolilla maailmaa ja lähettelevät firmalle kuvia tapaamisista!

Firma on lähtenyt liikkeelle hyvin pienestä, Black Milkin syntytarina kerrotaan nettisivuilla. Tasaisin väliajoin (melko usein!) julkaistaa uusi kokoelma, joka usein myydään loppuun julkaisupäivän aikana. Viimeisin julkaisu tehtiin tänään, kokoelman nimi Hot Little Bosses 2. Linkki tähän kokoelmaan.

Tutustu ihmeessä! Vaikka tämä ei olekaan muotiblogi, joudun tätä vaatemerkkiä hehkuttamaan muutamasta syystä:
1. se on aussi! <3
2. se kannustaa tyttöjä ja naisia olemaan omia itseään
3. vaatteet ovat kauniita
4. vaatteet ovat laadukkaita
5. vaatteet on hinnoiteltu sopivasti ja hinnat perustellaan järkevästi
6. tuotanto on paikallista
7. firma on yhteisöllinen
8. firmalla on kasvot, samoin kuin työntekijöillä
9. firma kunnioittaa asiakkaitaan
10. toimitus on nopea! ;-) Vaatteet sujahtavat postiluukusta sisälle kirjekuoressa!
11. tilausvarmennus-sähköposti ja saatekirje paketissa ovat todella persoonalliset ja ajan kanssa ajatuksella kirjoitetut!

Itseltäni löytyvät jo Retro Gamer Leggins (yllä, kuvassa;aivan ihanat värit, tulee vain tuijoteltua omia jalkoja kokoajan...), Wallpaper White Dress(ihana printti), Muscles Leggins (ihanan karseat, näistä oli juttu Ilta-Sanomissa, anatomisesti oikeaoppiset!), Midnight Patchwork Leggins (hieman konservatiivisemmat käyttöleggarit)ja Butterfly Black Top (vaikutti hieman sähköiseltä kun pikaisesti kokeilin, toivottavasti korjaantuu).
Nyt olisi sitten tilauksessa Retro Gamer uikkarit! :-)

Nettisivuilla on myös seikkaperäiset ohjeet oikean koon löytämiseksi. Itse tilasin s-koon legginsit, ja nehän istuu kuin hansikkaat! Perfect fit! :-)

Olisi kiva kuulla mitä mieltä sinä olet Black Milkistä!

Kevät!

Kevät on kummallista aikaa. Ihminen, joka inhoaa siivoamista ja tekee sitä vain äärimmäisestä pakosta, saa ihmeellisiä mielitekoja pestä ikkunoita, kantaa talvivaatteita pois silmistä, siivota, järjestellä kaappeja, pestä lakanoita ja mattoja, tomuttaa vuodevaatteita ja tyynyjä, vaihtaa mullat ruukkuihin, vaihtaa verhot... ym! Ja kaikki tämä vain sen takia että aurinko paistaa!

On kyllä toooodella kivaa että lumet sulaa aikaisemmin tänä vuonna kuin viime vuonna. Viime vuonna talvi jatkui rasittavan pitkälle. Nyt tuntuu, että talvi loppui kesken. En ehtinyt harrastaa mitään talviurheilulajeja. Ajattelin jopa luistimien ostamista(!) mutta eipä ollut aikaa. Perinteinen jokatalvinen laskettelureissukin jäi tekemättä. No, ihan sama, kevät tulee! Ja sehän tarkoittaa sitä että kesä tulee! Jei!

Kesällä sitä jotenkin herää henkiin. Talvi menee horroksessa. Eikä se oikeastaan ole ollenkaan hyvä juttu. Olin hetki sitten erittäin hyvällä luennolla, missä puhuttiin hetkessä elämisestä ja elämästä nauttimisesta. Liian usein sitä elää ajatuksissaan jossain tulevassa. Aika tuntuu kuluvan sen takia liian nopeasti. Kun ajatukset on esim kesässä, unohtaa elää talvella. Ja oho yhtäkkiä talvi meni, ihan huomaamatta. Ja sitten päivitellään miten aika menee niin nopeasti.

Ihminen! Elä hetkessä! Nauti tästä hetkestä! Suunnitelmia voi toki tehdä, mutta älä elä elämääsi ennakkoon! Elä se nyt! Tätä nimenomaista päivää et elä enää koskaan uudestaan!

Tein pari päivää sitten ensimmäisen hölkkälenkin talven jälkeen. Tänäaamuna hölkkäsin jo vähän pidempään. Vaikka en ole hölkännyt moneen kuukauteen, askel oli yllättävän kevyt. Annoin itselleni luvan mennä tuntemusten mukaan, ja lopettaa kun siltä tuntuu. 40min tuli täyteen. Olen tyytyväinen! Viime kesänä rakennettu pohjakunto on tallella! Toukokuussa hölkkään 10km. Ja taas ajatukset siirtyi muutaman kuukauden päähän...

TÄNÄÄN on vapaapäivä. TÄNÄÄN hölkkäsin 40min. TÄNÄÄN join ison kannullisen vihreää teetä. TÄNÄÄN menen lämpöjoogaan, kaupungille, ulos syömään ja leffaan. Iltaa en ole vielä suunnitellut, enkä suunnittele! Teen mitä huvittaa!

Ihminen! Tee mitä huvittaa! Älä ota omaa aikaa, sillä kenen muun aikaa elät silloin kun et ota omaa aikaa??? Elät omaa aikaa koko ajan, joten tee nyt juuri sitä mitä huvittaa! :-)

Vältä ähkyä!

Vältä hyvä ihminen ähkyä! Tämä on lähinnä note to self...

Parissa viikossa pöhötys/turvotus/pari ylimääräistä mukana pyörinyttä kiloa hävisivät kun olen syönyt melko askeettisesti. Olen siis ihan oikeasti tuntenut nälkää enkä ole nälkääni syönyt itseäni heti ihan täyteen. Nälkään ei kuole. Tai no kuolee joo, mutta se on asia erikseen. Pitkiä aikoja toki ei kannata olla nälässä koska kun itse tuntee nälkää myös lihakset ovat nälissään. Ja nälkäinen lihas ei kehity. Mutta kun sitä nälkää tuntee ja alkaa syömään, niin vähimpikin määrä ruokaa riittää. Ei tarvitse syödä itseään ähkyyn! Vältä ähkyä! Paha paha ähky!

Joskus luin jonkun artikkelin missä listattiin pitkän iän salaisuuksia. Perimät ja geenit ja blaa blaat toki vaikuttaa paljon, mutta artikkelissa mainittiin myös että pitkään eläneet ihmiset ovat tunteneet elämänsä aikana säännöllisesti nälkää ja kylmyyttä. Eli eivät ole syöneet itseään ähkyyn! Ihan mukavasti tuota kylmyyttäkin saa näillä leveysasteilla kokea...

Nyt kun ruokavalio on aika lailla kohdillaan (lähinnä "hyväkarppausta") voi keskittyä liikunnan säännöllistämiseen. Saapa sitä onneksi työkseenkin tehdä mutta eihän se riitä... Niinkuin yksi ryhmäläinen totesi pukuhuoneessa ennen tuntia: "Ei siellä hiki tule. Ne on ihan muita tunteja sitten missä hikoillaan..."