perjantai 10. elokuuta 2012

Black Milk Clothing aleviikko

Black Milk julkaisi taas upean uuden malliston; Nylon Wars EP 2

Cherry Blossom White Dress on aivan ihana!



Nyt on ainutlaatuinen tilaisuus tilata Black Milkin vaatteita alennushintaan. Black Milkin luojalla, James Lilliksellä on syntymäpäivät ja sen kunniaksi Black Milkin nettisivuilta voi tilata 20% alehintaan tuotteita perjantaihin 17.8. saakka kirjoittamalla alekoodin fishface koodilaatikkoon.

Happy nomming! :-)

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Olympiakynsiä!

Olympialaiset ovat nyt inspiroineet. Ehkä ne olisivat voineet inspiroida liikkumaankin enemmän mutta ainakin hetken kadoksissa ollut kynsitaiteilija heräsi henkiin.

Olympiakynnet part 1:
Alla oli vino ranskalainen manikyyri, johon olin tehnyt kolme punaista tehosteraitaa. Kun sitten olympiainspiraatio iski, tein olympiarenkaat ja Union Jackin. Halusin vielä lisätä jotain, joten laitoin punaisten raitojen väliin kultaa, hopeaa ja pronssia. Pronssin virkaa toimittaa oikeastaan kupari, mutta ei se haittaa... Lopputulos oli ehkä hieman sekava, joten rupesin suunnittelemaan jo seuraavaa olympidesignia...

Laitoin vielä taustapuolelle etupuolen olympiarengasta vastaavan värin!

Olympiakynnet part 2:
Ja samalla back-to-work kynnet! Tässä on nyt se sama kulta-hopea-pronssi idea, mutta selkeämmin. Koska tykkään Union Jackistä kovasti, halusin sen kokonaisena yhteen kynteen. Olen melko tyytyväinen lopputulokseen. Sain lipun onnistumaan myös vasemmalla kädellä oikean käden pikkurilliin! Vasen käsikin voi siis kehittyä! Olympiarenkaatkin sain oikeaan järjestykseen kun laitoin peukkuun kaksi. Renkaat nyt on vähän epämuodostuneita mutta haittaakse?

Koristelulakat, joita käytin, ostin Lontoosta Harrodsista, voin laittaa niistä infoa myöhemmin.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Lasik

Uusi elämä uusilla silmillä on alkanut!

Toimenpide meni hyvin. Pelkäsin ihan horkassa ja pakokauhun vallassa odotustilassa ennen toimenpiteen alkua. Pelko tuli aaltomaisesti, teki mieli juosta kirkuen ovesta ulos. Rauhoittava lääke alkoi haukotuttamaan ja huimaamaan, mitään muita vaikutuksia en huomannut.

Toimenpide itsessään ei juurikaan tuntunut miltään, koska silmiin laitettiin muistaakseni kolme kertaa puuduttavia tippoja. Tuijotin tiiviisti punaista pistettä, joka muuttui punaiseksi klöntiksi kun sarveiskalvoläppä käännettiin syrjään. Luomenlevittimet eivät tuntuneet miltään, kuin ei myöskään läpän tehnyt "poran terä". Pahin ja kivuliain vaihe oli se kun lääkäri repäisi kasvoilla olleen hygieenisen liimalapun irti! Tuntui kuin puolet naamasta ja kulmakarvoista olisi lähtenyt irti! :-D

Kun läppä laitettiin takaisin paikoilleen, silmään laitettiin paljon kosteutta ja lääkäri siveli läpän paikalleen välineellä joka muistutti sivellintä. Se tuntui jopa miellyttävältä. Sitten vielä suojaava piilolinssi silmään ja se oli siinä.

Heti leikkauksen jälkeen näöntarkastuksessa näkö oli jo ajokorttiin oikeuttavalla tasolla. Seuraavaan aamuun pidin muovisia suojaläpysköitä teipattuna silmien päällä ja sitten jälkitarkastuksen jälkeen ei enää tarvinnut murehtia muusta kuin siitä että muistaa laittaa kaikki silmätipat. Lisäksi pitää muistaa olla hieromatta silmiä.

Nyt pari päivää toimenpiteen jälkeen on jotenkin epätodellinen olo. Silmissä ei ole missään vaiheessa ollut punoitusta eikä särkyä. Ihan kuin mitään ei olisi tehty. En edes tajua näkeväni vielä ilman laseja ja piilareita. Tajuan ettei mulla ole laseja päässä, mutta en ehkä tajua ettei mulla ole piilareitakaan. Vasemman silmän näkö on hieman epätarkempi, mutta se todennäköisesti tasoittuu ajan kuluessa.

Valonarkuutta ei oikeastaan ole. Ulkona pidän kuitenkin aurinkolaseja lähinnä suojana ettei mitään roskia lennä silmiin ja koska UV-säteily voi hidastaa paranemista. Ostin kasarimuistoja herättävän hikipannan, ettei hiki valu silmiin treenatessa.

Näin muutaman päivän kokemuksella voin sanoa että ei mitään pahaa sanottavaa Lasik-laserleikkauksesta! Suosittelen kaikille jotka sitä vähänkään harkitsevat! Seeing is cool! :-D

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Viimeinen päivä rillipäänä

Yli 20 vuoden rillipääura on päättymässä.

Kävin tänään silmälääkärin tarkastuksessa. Silmälääkäri teki todella perusteelliset esitutkimukset. Pupillit laajennettiin jollakin nesteellä, ja ne näyttävät vieläkin ihan hirveiltä! Näkö on hieman sumea, enkä kehtaa mennä ulos, ettei joku luule mun olevan aineissa.

Huomiselle on nyt sitten varattu LASIK-laserleikkaus. LASIK-tekniikassa silmän sarveiskalvoon "höylätään" 90-130 mikrometrin paksuinen läppä automaattisella mikrohöylällä. Kun läppä on tehty, se jätetään kannastaan kiinni ja käännetään syrjään. Tämän jälkeen sarveiskalvon läpän alla oleva kerros laseroidaan halutunlaiseksi ja läppä asetetaan takaisin entiselle paikalleen.

Sekä kosteuttavien että antibioottisten silmätippojen kanssa joutuu läträämään 3 kuukautta. Alussa tippoja täytyy laittaa jopa 8 kertaa päivässä. Toivon vain ettei silmistäni tule kovin kuivat ja valonarat.

Pari asiaa huolestuttaa nyt eniten. Ensinnäkin toimenpide itsessään. En ole ollenkaan huolissani siitä että onnistuuko leikkaus vai ei. Olen varma että se onnistuu ilman ongelmia ja luotan lääkärin ammattitaitoon. Jännitän vain sitä miltä toimenpide tulee tuntumaan, miltä läpän tekeminen tuntuu ja miltä esim. luomenlevittimet silmässä tuntuvat. Ennen toimenpidettä saa kyllä rauhoittavan lääkkeen, mutta oikeastaan jännitän myös sitä että miltä rauhoittava lääke tuntuu! En ole koskaan syönyt mitään psyykkeeseen vaikuttavaa lääkettä!

Toinen huolenaihe on se, että läppäleikkauksen jälkeen silmien hieromista täytyy muistaa välttää kaksi kuukautta. Jos silmää hieroo, läppä voi liikahtaa paikaltaan, joka aiheuttaa voimakasta roskan tunnetta ja näön sumentumista. Tulen todennäköisesti olemaan ylivarovainen sen asian kanssa.

Tämä aiheuttaa myös identiteettiongelman! Vaikka toisaalta on mahtavaa päästä silmälaseista eroon, niin toisaalta muutos pelottaa ihan hirveästi. Kai se olisi sama asia toisinkin päin, jos aikuisena joutuisi ottamaan lasit käyttöön. Laseista tulee osa minäkuvaa.

Nyt mun täytyy todennäköisesti korvata silmälasit aurinkolaseilla... Ja ne painaumat nenän sivuissa tulevat muistuttamaan rillipääelämästä vielä aika kauan!

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Nyt ollaan jännän äärellä

Olen ollut rillipää ala-asteelta asti. Nyt rillipääaikakausi on ehkä loppumassa...

Muistan lukeneeni jo 90-luvun alussa silmien laserleikkauksista. Muistaakseni silloin ei vielä leikattu niin vahvasti miinuksen puolella olevia silmiä kuin minulla oli. Hintakin oli kova, joten mietin ettei laserleikkaus tule koskaan olemaan vaihtoehto minulle.

Lukiossa otin käyttöön piilolinssit, ja niiden kanssa pärjäsin hyvin silloin kun ei huvittanut olla rillipää. Opiskeluaikoina kokeilin yötäpäiväälinssejä, mutta ne eivät sopineet minulle silloin. Nyt n. 10 vuoden jälkeen kokeilin yötäpäiväälinssejä uudelleen. Nyt ne sopivat. Olin piilareilla reilun kuukauden, ja voi vitsit että oli masentavaa laittaa silmälasit päähän sen jälkeen! En olisi koskaan uskonut että 23:n rillipäävuoden jälkeen yhden kuukauden silmälasittomuus vaikuttaisi näin paljon! Kaikista ihaninta on kun voi maata sohvalla kyljellään pää tyynyyn nojaten ja katsoa leffoja... :-D Se on itsestäänselvää rillittömille, mutta rillipää ei voi maata kyljellään, ei ainakaan mukavasti!

Nyt olen sitten jo jonkin aikaa harkinnut vakavasti laserleikkausta. Niinkin vakavasti että kävin tänään hoitajan ennakkoarviossa. Lääkäri toki tutkii silmät vielä tarkemmin, mutta hoitaja sanoi että hänen tutkimuksensa mukaan laserleikkaus sopisi minulle. Huomenna siis aion soittaa ja varata ajan lääkärin tutukimukseen ja leikkaukseen! Aaargh!

Pelkään ihan horkassa. Mitä jos-kysymykset täyttää pään. Voinko minä kuulua niihin pariin prosenttiin joiden leikkaus jostain syystä epäonnistuu?

Nyt on kuitenkin elämäni tilaisuus tähän leikkaukseen. Olen saanut kannustusta sekä henkisesti että taloudellisesti. En kai voi jättää tilaisuutta käyttämättä? Mitä minulla on menetettävää? Rillit?

torstai 31. toukokuuta 2012

Kesä on nyt

Kesäksi kuntoon! Äh, meni jo...

Treenataan sitten kesällä kuntoon.

Kai tässä oikeastaan on nyt jo kunnossa. Juoksin Naisten Kuntovitosella 10km ensimmäisen kerran. Jaksoin viimeisen ylämäenkin. \o/ Jei! Aikaa meni 1h17min, eli sitä lähdetään nyt parantamaan erilaisilla intervallitreeneillä. Onneksi kohta on loma ja enemmän aikaa liikkua!

Jonkin aikaa sitten taistelin motivaatio-ongelman kanssa. Nyt motivaatiota on, mutta aikaa ei. Onneksi siihenkin asiaan tulee pian parannus.

Kahvakuulatreeniin on aikaa! Tänäänkin meni 18 min ja hiki tuli. Ensin tempaus @8kg 8min käden vaihto minuutin välein, 2min tauko ja sitten työnnöt @8kg 8min. Lisäksi heittoja ja liikkuvia kyykkyjä.

Oletteko huomanneet että kesä on jo? Mä en. Se tuli jotenkin selän takaa yllättäen. Huomasin yhtenä päivänä ajattelevani että loma tulee liian pian. Miksi niin voi ajatella??? Siksi että haluaisin pidempään nauttia juuri tästä ajasta. Tästä ajasta, kun illat koko ajan pitenee, lämpötilat nousevat, kesävaatteet kevenevät ja loma on edessä. Vaikka odotankin loman alkua ja vapaa-ajan lisääntymistä, haluaisin olla pidempään täällä juhannuksen paremmalla puolella. Mua ahdistaa jo ajatuskin siitä että juhannuksen jälkeen päivä alkaa vähitellen lyhentyä. Juhannuksen jälkeen alkaa loma, ja vaikka se tänä vuonna on normaalia pidempi, se kuitenkin menee ohi liian nopeasti. Tai niin ainakin pelkään. Note to self: Opettele elämään hetkessä! Se on sairaan vaikeaa!

Huomenna on kesäkuu. Kesän kunniaksi lupaan pukeutua joka päivä kesäkuun ja oikeastaan koko kesän aikana mekkoon tai hameeseen ja joihinkin niistä miljoonista kesäkengistä joita kaappi on pullollaan. Tällä tavalla opettelen elämään hetkessä, koska joudun joka päivä raapimaan päätä vaatekaapin edessä ja miettimään minka hameen ja mitkä kengät tänään laitan päälle. En anna itseni pukeutua samoihin vanhoihin arkisiin vaatteisiin joka päivä, tiedättehän ne vaatteet jotka on helppo heittää niskaan sen kummemmin ajattelematta.

Elän hetkessä myös tekemällä jonkinlaisen treenin joka päivä. Jotain mikä hikoiluttaa ja hengästyttää. Joka päivä! Tähän mulla on jo suunnitelmakin...

Päivän asusta en tule laittamaan tänne kuvaa, koska se on liian aikaavievää. Jonkinlaisen yhteispotretin kengistä ja mekoista voin tehdä! :-)

perjantai 11. toukokuuta 2012

Motivaatio, missä lienet

Vääntäydyin tänään salille. Hoh, ei olis jaksanu, mutta sainpa aikaiseksi.

Oon ollu kipeenä reilun viikon, ja sen kyllä tuntee. Veto pois täysin. Salilla tein vain ne jutut mitkä sillä hetkellä huvitti. Siellä vierähti aikaa melkein tunti, ja lopputulos oli yllättävän positiivinen. Poistuin salilta paremmalla mielellä kuin sinne mennessä! Jes! Ehkä seuraavalla kerralla sinne on jo helpompi mennä.

Kun treenaaminen tökkii, haen motivaatiota melkein mistä vain. Tällä kertaa se tuli treenipäiväkirjan ostamisesta. Päätin että kirjoitan treenipäiväkirjaan heti treenin jälkeen pukuhuoneessa. En siis halua kantaa sitä mukana salilla laitteesta toiseen siirtyessä. Kirjaan siihen ylös treenipaikan, ajan, keston, tehdyt harjoitukset, toistot, sarjat ja painot. Ja ennen kaikkea fiiliksen.

Saan motivaatiota myös liikkuvien, hyväkuntoisten ihmisten kuvista. Tyyliin:"voi vitsi, mäkin haluaisin näyttää tuolta..."

Joskus motivaatio tulee musiikista. Jostain syystä erityisesti Madonnan ja Lady Gagan musiikki motivoi liikkumaan. Ihannenaisia?

Motivaatio tulee myös vaatteista. Ei niinkään että tuohon vaatteeseen haluaisin mahtua, vaan tuossa vaatteessa voisin näyttää hyvältä.

Ja toki motivaatio tulee siitä hyvästä fiiliksestä.

Seuraavaksi aion motivoitua viikonlopun viettoon! Hieman joutuu tehdä töitä, mutta sitten aion mennä puutarhakauppaan hakemaan jotain kivaa parvekkeelle! Jei!