Hölkkäennätys!

Oon aina ollut tosi epäsäännöllinen liikkuja. Pari vuotta sitten iski golmengympingriisi ja aloin hölkätä! Aloitin juoksumatolla, "juoksin" yhteensä neljä (!) minuuttia ja yskin keuhkon kappaleita ulos.

Vähitellen minuuttimäärä juoksumatolla kasvoi huimaan 10 minuutin lukemaan, jonka jälkeen uskaltauduin ulos. Muistaakseni ulkona hölkkäsin yhteen putkeen ekalla kerralla 10-15 minuuttia. 15 min oli pitkään sellainen rajapyykki, jonka jälkeen oli pakko ryhtyä kävelemään. Koska kaiken liikunnan aloittaminen on hyvin psykologinen juttu, annoin itselleni luvan lopettaa juokseminen 15 minuutin kohdalla. Jos tuntui hyvältä, sai jatkaa, mutta jos ei tuntunut hyvältä, sai lopettaa. Tämä psyykkaus tehosi, ja vähitellen juoksumatka piteni parhaimmillaan 55 minuuttiin! Tämä siirtymä 4 minuutista 55 minuuttiin tapahtui siis n. 2-3 kuukauden aikana. Mulla oli sinä kesänä pitkä kesäloma, joten mulla oli aikaa käydä lenkillä lähes päivittäin. En juossut joka päivä, tein myös pitkiä kävelylenkkejä. Juoksin sinä vuonna marraskuuhun saakka, kunnes lumet tuli.

Sitten koitti viime vuoden kevät. Odotin kovasti lumien sulamista että pääsisin lenkille! Ja pöh, lumet suli mutta lenkipolun paljastuminen lumen alta ei tuonut mukanaan juoksuintoa. Hölkkäsin viime keväänä neljä kertaa. En tiedä mistä se innon lopahtaminen johtui. Ehkä mä mietin että kun mä juoksin niin paljon viime kesänä niin se riittääkin sitten koko loppuelämäksi! Huoh...

Viime kesä oli kyllä niin kuuma, että olis pitäny herätä tosi aikaisin aamulla että olis ollu tarpeeksi viileää lenkkeilyyn. Joten syytetään juoksuinnon lopahtamisesta viime kesän helteitä! Joo!

Jotain hyötyä viime kesästä oli; aloitin karppaamisen juhannuksesta 2010. Mutta siitä lisää joskus toiste.

Mutta nyt! Tänä keväänä olen hölkännyt nyt jo 5 kertaa. Okei, se on vähän himohölkkääjien mittapuulla, mutta suuri saavutus mulle! Nimittäin tänä aamuna tein kaikkien aikojen hölkkäennätyksen! Hölkkäsin yhteen putkeen 60min!!! Ja tuntui hyvältä! Ei ottanut lonkkiin, ei polviin, ei nilkkoihin. Keuhkotkin pysyi sisällä omilla paikoillaan. WOHOU!!! :-)

Toisaalta täytyy sanoa, että tästä ei pääse kuin alaspäin. Ensinnäkin siksi, että olen nyt yli 30v:na paremmassa kunnossa kuin parikymppisenä. Silloin kävin kyllä jumpissa, mutta en juuri koskaan hölkännyt. Toinen syy on se, että mielestäni ihmisen fysiikkaa ei ole luotu pitkien matkojen juoksemista varten. Jotkut varmaan miettivät että mulla olis tavoitteena maraton. Ei ole! Mun mielestä maratonin tai muiden vastaavien pitkien matkojen juokseminen ei ole ihmiselle luonnollista. Paikat ei kestä, vaikka olisi treenannutkin. Eihän maratoonarit ole edes terveen näköisiä! Mietitäämpäs luolamiehiä aikojen alussa. He kävelivät pitkiä matkoja ruuan perässä, metsästäen ja keräillen, kunnes palasivat takaisin kotiin. Ihmiselle on kehittynyt hyvin taloudellinen kävelytyyli, kävellen jaksaa mennä vaikka kuinka pitkiä matkoja ja se on luonnollista liikkumista. Luolamiehet juoksivat vain kun tarve tuli, eli esim petoja pakoon. Juokseminen oli nopeaa ja melko lyhytkestoista. Lyhyiden matkojen juokseminen on siis mielestäni ihmiselle luonnollisempaa fysiikkaa ajatellen. Luolamiesten esimerkkiä kunnioittaen, hölkkään siis maksimissaan 60 minuutin pituisia matkoja! :-) Näin kunnioitan samalla myös mm. niveliäni.

Tavoitteenani on hölkätä 1-3 kertaa viikossa siihen asti että lumet tulee. Sitten jatkan kävellen sauvoilla tai ilman.

Tiedossa hikinen kesä! :-D