Nyt ollaan jännän äärellä

Olen ollut rillipää ala-asteelta asti. Nyt rillipääaikakausi on ehkä loppumassa...

Muistan lukeneeni jo 90-luvun alussa silmien laserleikkauksista. Muistaakseni silloin ei vielä leikattu niin vahvasti miinuksen puolella olevia silmiä kuin minulla oli. Hintakin oli kova, joten mietin ettei laserleikkaus tule koskaan olemaan vaihtoehto minulle.

Lukiossa otin käyttöön piilolinssit, ja niiden kanssa pärjäsin hyvin silloin kun ei huvittanut olla rillipää. Opiskeluaikoina kokeilin yötäpäiväälinssejä, mutta ne eivät sopineet minulle silloin. Nyt n. 10 vuoden jälkeen kokeilin yötäpäiväälinssejä uudelleen. Nyt ne sopivat. Olin piilareilla reilun kuukauden, ja voi vitsit että oli masentavaa laittaa silmälasit päähän sen jälkeen! En olisi koskaan uskonut että 23:n rillipäävuoden jälkeen yhden kuukauden silmälasittomuus vaikuttaisi näin paljon! Kaikista ihaninta on kun voi maata sohvalla kyljellään pää tyynyyn nojaten ja katsoa leffoja... :-D Se on itsestäänselvää rillittömille, mutta rillipää ei voi maata kyljellään, ei ainakaan mukavasti!

Nyt olen sitten jo jonkin aikaa harkinnut vakavasti laserleikkausta. Niinkin vakavasti että kävin tänään hoitajan ennakkoarviossa. Lääkäri toki tutkii silmät vielä tarkemmin, mutta hoitaja sanoi että hänen tutkimuksensa mukaan laserleikkaus sopisi minulle. Huomenna siis aion soittaa ja varata ajan lääkärin tutukimukseen ja leikkaukseen! Aaargh!

Pelkään ihan horkassa. Mitä jos-kysymykset täyttää pään. Voinko minä kuulua niihin pariin prosenttiin joiden leikkaus jostain syystä epäonnistuu?

Nyt on kuitenkin elämäni tilaisuus tähän leikkaukseen. Olen saanut kannustusta sekä henkisesti että taloudellisesti. En kai voi jättää tilaisuutta käyttämättä? Mitä minulla on menetettävää? Rillit?