Juoksemisesta

Innostuin juoksemisesta kolme vuotta sitten. Nyt olen hurahtanut!

Jotain koukuttavaa siinä on. Nuorempana inhosin juoksemista, koulujen 1500m juoksutestit oli yhtä horroria. Nyt se menisi kevyesti. Täytyypä kokeilla joskus...

Tein taas yhden hölkkäennätyksen. 80min juoksua yhteen putkeen. Kilometrejä siinä kertyi vajaa 9km. Eli etenen melko hitaasti.

Koska hölkkäennätys tuli tehtyä näin alkukesästä, aion kesän aikana ottaa tavoitteeksi juoksutahdin nopeuttamisen. Aion myös monipuolistaa lenkkejä tekemällä pitkiä hitaita lenkkejä, nopeita lyhyitä lenkkejä ja intervalli/sprinttilenkkejä vuorotellen. Intervallien avulla aion yrittää saada juoksuun vähitellen lisää vauhtia.

Ostin uudet lenkkarit. Pronaatiotuet ja pelit ja vehkeet. Heti seuraavana päivänä luin lehdestä, miten pronaatiotuellisia kenkiä ei kannata käyttää jos ei ole selkeästi tarvetta. Pöljä! Olishan mun pitäny tää tajuta... Lohduttauduin sillä, että oleellisinta kenkien valinnassa oli se, että ne tuntui parhaimmilta. Treenaan sisätiloissa Feelmaxeilla, ja niissähän ei ole mitään tukea, joten jalkaterän lihakset saa treeniä siinä. Kiitos, nam, synninpäästö.

Juoksen yleensä Turun jokirannassa. Jokirannasta löytyy kaikenlaista kivaa yleensä kesäisin. Viikonloppuaamuisin rantanurmikoilla pyörii heräileviä bileihmisiä. Tai koko yön jaksaneita. Parhautta on kuitenkin erilaiset tilataideteokset ja tapahtumat. Ja uudet ravintolat! Nytkin Teatterisillan viereen oi ilmestynyt uusi baari ravintolalaivaan, AussieBar! Wohoo! Siitä tulee kesän vakkaripaikka! Tai miksei jo nyt...

Käytä raajojasi vielä kun voit

Myönnän. Olen ilkeä ihminen. Sattuipa yhtenä päivänä töissä, että eräs henkilö (erittäin ylipainoinen ja liikuntaa harrastamaton ihminen) jutteli kanssani hermoista, selkänikamista ja halvaantumisesta. Hän sanoi että neliraajahalvaus olisi kyllä kauheinta mitä hänelle voisi tapahtua. Ja toki olisihan se kauheaa kenelle vain. Mutta, mun teki niin paljon mieli sanoa:
"Miten neliraajahalvaus muka eroaa niin kovin paljon sun tämänhetkisestä elämästä? Joo, toki voit omin jaloin kävellä sohvalta jääkaapille ja takaisin, pääset omatoimisesti vessaan ja pystyt itse kampeamaan itsesi sänkyyn. Mutta siinäpä taitaakin olla kaikki mihin raajojasi käytät."

En toki sanonut näin, vaan sanoin että nii-in, kyllä täytyy olla onnellinen että on terveet raajat ja täytyy vaan käyttää niitä mahdollisimman paljon. Vink vink...

Jos sinulla on terveet raajat, käytä niitä! Liiku! Se saa sinut voimaan paremmin! Se saa sinut näyttämään paremmalta! On niin paljon erilaisia tapoja käyttää tätä kroppaa. Kokeile erilaisia lajeja, opettele uusia taitoja, paranna voimaasi ja kuntoasi, paranna terveyttäsi. Kaikki löytää varmasti lajin josta ihan oikeasti tykkää. Eikä edes haittaa vaikkei koskaan löytäisikään sitä yhtä ja ainutta lajia jota rakastaa. Voi sitä elämänsä käyttää kaikkien lajien kokeilemiseenkin. Sitten voi kuolinvuoteellaan todeta, että parasta lajia en löytänyt, mutta kokeilin ainakin kaikkea mahdollista! Ei sellainen varmasti huono elämä ollut...

Mieti kuinka paljon aikaa päivässä tai viikossa vietät television tai tietokoneen ääressä tai siivotessa. Mitä jos käyttäisit kaiken sen ajan liikkumiseen? Mitä luulet; tuntuisiko sinusta erilaiselta? Näyttäisitkö kenties erilaiselta?

Terveydestä on jauhettu iät ja ajat, samoin hyvästä kunnosta ja hyvästä olosta... Mutta loppujen lopuksi, eikö ihmisen suurin motivaattori liikkumiseen ole ulkonäkö? Me kaikki halutaan näyttää hyvältä. Etenkin alasti! ;-)

Joten käytä raajojasi että näyttäisit hyvältä alasti! Hiiteen terveys... :-D

Jumittaako niska?

Olen aina ollut hartiajännittäjä. Vielä muutama vuosi sitten aamun normaalitilanne oli se että heräsin niska kipeänä ja hartiat korvissa. Välillä niskahartia-seudun lihakset olivat niin kireät että kuvotti. Käytin tavallista tyynyä ja tavallista patjaa. Mieluummin pehmeää ja litteää tyynyä. Välillä yritin muotoilla tyynyn paremmin niskaa tukemaan, mutta yön aikan tyyny tietenkin menetti muotonsa eikä tukenut niskaa millään tavalla. Nukuin myös paljon vatsallani, niska kiertyneenä. Tein jo silloin fyysistä työtä, ja säännölliset hartiavenyttelyt oli ihan must. Ne kyllä lievittivät oireita jonkin verran.

Jossain vaiheessa tajusin ettei tämä ole normaalia. Aloin miettiä mitä voisin tehdä jatkuvalle niskajumitukselle. Toki olin tietoinen että tyynyn ja sängyn pitäisi olla laadukkaita ja hyviä, eikä niitä halvimpia. Me kuitenkin vietetään sängyssä kolmasosa elämästä.

Eräs tuttavani otti kerran puheeksi Tempur-tyynyt. Hän oli itse käyttänyt ja ollut tyytyväinen. Olin itsekin joskus kokeillut jotain muotonsa pitävää tyynyä, mutta koska se ei tuntunut hyvältä, annoin saman tuomion kaikille muotoilluille tyynyille.

Sain Tempur-tyynyn kokeilukäyttöön muutamaksi yöksi. Ensimmäisenä yönä en nukkunut kovin hyvin, koska tyyny tuntui niin oudolta. Tyyny oli vielä sen mallinen että selällään nukkuessa siinä ollaan keskellä ja kyljellään nukkuessa reunoilla. Lisäksi se tuntui niin kovalta! Muutaman yön jälkeen siihen kuitenkin tottui. Huomasin miten hyvältä se tuntui kun tyyny pysyi muodossaan, ja tuki niskaa koko yön. Päätin ostaa tyynyn.

Tästä on nyt kulunut kolmisen vuotta ja vasta viime aikoina olen tajunnut miten paljon Tempur-tyyny on helpottanut niskahartia-jännityksiä! En edes enää muista miltä se tuntui kun aamulla herätessä hartiat olivat korvissa. Niskajumeja ei vaan enää kerta kaikkiaan ole.

En ole kuljettanut Tempuria mukanani matkoilla tai yökylässä. Yksi tai kaksi yötä voi nukkua ihan hyvin tavallisellakin tyynyllä, ilman että vaivoja tulee. Jonkin aikaa sitten jouduin nukkumaan reilun viikon ilman Tempuria. Sitten vaivat jo tulivat! Niska jumitti, kallonpohja jumitti, hartiat kiristyivät, yläselkä kipeytyi. Tuli vanhat ajat mieleen...

Olen näköjään addiktoitunut myös Tempuriin. Se on hyvä addiktio! Ei haittaa yhtään. Voi sitä huonommistakin asioista olla riippuvainen tässä elämässä... Kuten esim. australialaisista nyloneista...

Suosittelen kokeilemaan! On hintansa arvoinen.

Black Milk Clothing! :-)

Olen addiktoitunut... Damn! Ei olis varaa! :-D

Black Milk Clothing on australialainen vaatefirma, joka valmistaa lähinnä nylonlegginsejä, mekkoja, hameita, uikkareita ja jonkin verran toppeja. Aivan ihania printtejä ja värejä! Sen lisäksi että vaatteet ovat tosi ihquja, erilaisia ja omalaatuisia, firman perustaja on vallan mainio persoona. Firman ja vaatteiden ympärille on muodostunut ikäänkuin kultti, jonka muodostaa vaatteita tilaavat, tai niihin koukkuun jääneet asiakkaat eli Black Milkin fanit. Firman omistaja kutsuu asiakkaita lempinimillä Peeps, Sharkies, Cute Girls, Bosses... ym! Black Milk on myös HYVIN aktiivisesti mukana sosiaalisissa medioissa päivittäin, esim Facebookissa. Käy katsomassa! Fanit lähettelevät itsestään kuvia uusissa vaatteissaan ja lähes kaikki kuvat julkaistaan, aina kohteliaiden kommenttien kera.

Firma itsessään vaikuttaa sekä yhteisölliseltä että tiedostavalta. Yhteisölliseltä mm. siinä mielessä että firman perustaja vaikuttaa tuntevan firman kaikki työntekijät henkilökohtaisesti, esim ompelijat. Facebook-sivuilla julkaistaan sillointällöin kuvia ompelimosta, leikkaamosta ja asiakaspalvelusta. Myös mallit näyttävät olevan samaa perhettä firman kanssa.

Black Milkin nettisivuilla mainitaan, että kaikki työ tehdään paikallisesti Australiassa ja esim. suurin osa kankaista tilataan paikallisilta tuottajilta.

Black Milkin fanit järjestävät fanitapaamisia eri puolilla maailmaa ja lähettelevät firmalle kuvia tapaamisista!

Firma on lähtenyt liikkeelle hyvin pienestä, Black Milkin syntytarina kerrotaan nettisivuilla. Tasaisin väliajoin (melko usein!) julkaistaa uusi kokoelma, joka usein myydään loppuun julkaisupäivän aikana. Viimeisin julkaisu tehtiin tänään, kokoelman nimi Hot Little Bosses 2. Linkki tähän kokoelmaan.

Tutustu ihmeessä! Vaikka tämä ei olekaan muotiblogi, joudun tätä vaatemerkkiä hehkuttamaan muutamasta syystä:
1. se on aussi! <3
2. se kannustaa tyttöjä ja naisia olemaan omia itseään
3. vaatteet ovat kauniita
4. vaatteet ovat laadukkaita
5. vaatteet on hinnoiteltu sopivasti ja hinnat perustellaan järkevästi
6. tuotanto on paikallista
7. firma on yhteisöllinen
8. firmalla on kasvot, samoin kuin työntekijöillä
9. firma kunnioittaa asiakkaitaan
10. toimitus on nopea! ;-) Vaatteet sujahtavat postiluukusta sisälle kirjekuoressa!
11. tilausvarmennus-sähköposti ja saatekirje paketissa ovat todella persoonalliset ja ajan kanssa ajatuksella kirjoitetut!

Itseltäni löytyvät jo Retro Gamer Leggins (yllä, kuvassa;aivan ihanat värit, tulee vain tuijoteltua omia jalkoja kokoajan...), Wallpaper White Dress(ihana printti), Muscles Leggins (ihanan karseat, näistä oli juttu Ilta-Sanomissa, anatomisesti oikeaoppiset!), Midnight Patchwork Leggins (hieman konservatiivisemmat käyttöleggarit)ja Butterfly Black Top (vaikutti hieman sähköiseltä kun pikaisesti kokeilin, toivottavasti korjaantuu).
Nyt olisi sitten tilauksessa Retro Gamer uikkarit! :-)

Nettisivuilla on myös seikkaperäiset ohjeet oikean koon löytämiseksi. Itse tilasin s-koon legginsit, ja nehän istuu kuin hansikkaat! Perfect fit! :-)

Olisi kiva kuulla mitä mieltä sinä olet Black Milkistä!

Kevät!

Kevät on kummallista aikaa. Ihminen, joka inhoaa siivoamista ja tekee sitä vain äärimmäisestä pakosta, saa ihmeellisiä mielitekoja pestä ikkunoita, kantaa talvivaatteita pois silmistä, siivota, järjestellä kaappeja, pestä lakanoita ja mattoja, tomuttaa vuodevaatteita ja tyynyjä, vaihtaa mullat ruukkuihin, vaihtaa verhot... ym! Ja kaikki tämä vain sen takia että aurinko paistaa!

On kyllä toooodella kivaa että lumet sulaa aikaisemmin tänä vuonna kuin viime vuonna. Viime vuonna talvi jatkui rasittavan pitkälle. Nyt tuntuu, että talvi loppui kesken. En ehtinyt harrastaa mitään talviurheilulajeja. Ajattelin jopa luistimien ostamista(!) mutta eipä ollut aikaa. Perinteinen jokatalvinen laskettelureissukin jäi tekemättä. No, ihan sama, kevät tulee! Ja sehän tarkoittaa sitä että kesä tulee! Jei!

Kesällä sitä jotenkin herää henkiin. Talvi menee horroksessa. Eikä se oikeastaan ole ollenkaan hyvä juttu. Olin hetki sitten erittäin hyvällä luennolla, missä puhuttiin hetkessä elämisestä ja elämästä nauttimisesta. Liian usein sitä elää ajatuksissaan jossain tulevassa. Aika tuntuu kuluvan sen takia liian nopeasti. Kun ajatukset on esim kesässä, unohtaa elää talvella. Ja oho yhtäkkiä talvi meni, ihan huomaamatta. Ja sitten päivitellään miten aika menee niin nopeasti.

Ihminen! Elä hetkessä! Nauti tästä hetkestä! Suunnitelmia voi toki tehdä, mutta älä elä elämääsi ennakkoon! Elä se nyt! Tätä nimenomaista päivää et elä enää koskaan uudestaan!

Tein pari päivää sitten ensimmäisen hölkkälenkin talven jälkeen. Tänäaamuna hölkkäsin jo vähän pidempään. Vaikka en ole hölkännyt moneen kuukauteen, askel oli yllättävän kevyt. Annoin itselleni luvan mennä tuntemusten mukaan, ja lopettaa kun siltä tuntuu. 40min tuli täyteen. Olen tyytyväinen! Viime kesänä rakennettu pohjakunto on tallella! Toukokuussa hölkkään 10km. Ja taas ajatukset siirtyi muutaman kuukauden päähän...

TÄNÄÄN on vapaapäivä. TÄNÄÄN hölkkäsin 40min. TÄNÄÄN join ison kannullisen vihreää teetä. TÄNÄÄN menen lämpöjoogaan, kaupungille, ulos syömään ja leffaan. Iltaa en ole vielä suunnitellut, enkä suunnittele! Teen mitä huvittaa!

Ihminen! Tee mitä huvittaa! Älä ota omaa aikaa, sillä kenen muun aikaa elät silloin kun et ota omaa aikaa??? Elät omaa aikaa koko ajan, joten tee nyt juuri sitä mitä huvittaa! :-)

Vältä ähkyä!

Vältä hyvä ihminen ähkyä! Tämä on lähinnä note to self...

Parissa viikossa pöhötys/turvotus/pari ylimääräistä mukana pyörinyttä kiloa hävisivät kun olen syönyt melko askeettisesti. Olen siis ihan oikeasti tuntenut nälkää enkä ole nälkääni syönyt itseäni heti ihan täyteen. Nälkään ei kuole. Tai no kuolee joo, mutta se on asia erikseen. Pitkiä aikoja toki ei kannata olla nälässä koska kun itse tuntee nälkää myös lihakset ovat nälissään. Ja nälkäinen lihas ei kehity. Mutta kun sitä nälkää tuntee ja alkaa syömään, niin vähimpikin määrä ruokaa riittää. Ei tarvitse syödä itseään ähkyyn! Vältä ähkyä! Paha paha ähky!

Joskus luin jonkun artikkelin missä listattiin pitkän iän salaisuuksia. Perimät ja geenit ja blaa blaat toki vaikuttaa paljon, mutta artikkelissa mainittiin myös että pitkään eläneet ihmiset ovat tunteneet elämänsä aikana säännöllisesti nälkää ja kylmyyttä. Eli eivät ole syöneet itseään ähkyyn! Ihan mukavasti tuota kylmyyttäkin saa näillä leveysasteilla kokea...

Nyt kun ruokavalio on aika lailla kohdillaan (lähinnä "hyväkarppausta") voi keskittyä liikunnan säännöllistämiseen. Saapa sitä onneksi työkseenkin tehdä mutta eihän se riitä... Niinkuin yksi ryhmäläinen totesi pukuhuoneessa ennen tuntia: "Ei siellä hiki tule. Ne on ihan muita tunteja sitten missä hikoillaan..."

Työuupumus

Radiossa puhuivat loman jälkeisestä työuupumuksesta. Kuuntelin oireluetteloa:

"Loma on ohi, mutta työhön palatessa väsyttää edelleen. Päivät venyvät, ja harrastukset jäävät. Työn sisältö tuntuu täysin turhalta."

Tajusin että ahaa! Sehän mua vaivaa!

Harrastukset ovat todelakin jääneet, tuntuu ettei aikaa ole enää mihinkään. Työ haittaa todella vakavasti vapaa-aikaa. Väsyttää, vaikka on nukkunut hyvin, ei huvita tehdä mitään, mutta silti pitäisi tehdä vaikka mitä. Onneksi tiedän miten tästä selviää...

Tämä oli myös melko mielenkiintoista:

"Uupunut saa sairauslomaa yleensä jonkin muun diagnosoitavan oireen, esimerkiksi särkyjen tai masennuksen perusteella. Jos lääkäri toteaa potilaallaan pelkän uupumuksen, ei työnantaja saa Kelalta korvausta sairauspäivärahasta, eikä työnantajan tarvitse maksaa loman ajalta palkkaa."

Tässä se taas tuli. Jos menee lääkäriin, ja haluaa ihan oikeasti saada jotain hoitoa, täytyy maksimoida kaikki oireet ja suurinpiirtein pyöriä lääkärin vastaanottohuoneen lattialla ulvoen tuskasta... Ja sitten saa tulehduskipulääkereseptin kouraansa.

Kesän hölkkäennätys

Tämänhetkinen hölkkäennätys on 70 minuuttia yhteen putkeen! Wohou! En osaa sanoa montako kilometriä siinä tuli, todnäk vähän alle 10km.

En silti ala treenata maratonia varten... Tämä ennätys riittää pitkäksi aikaa!

Nyt tarvis vähän motivaatiota aloittaa säännölliset kahvakuulatreenit. Jostain syystä tökkii.

Ja mitäs mitäs mitäs siellä Lontoossa oikein tapahtuu??? :-( Lontoo on toiseksi lempparipaikka ulkomailla. Miksi kukaan siellä haluais mellakoida?

Mantelisämpyläresepti

Gluteenittomat, vähähiilihydraattiset mantelisämpylät ovat korvanneet mulla leivän jo melkein vuoden verran. Reseptiä voi muokkailla jonkin verran, joten niihin ei pääse kyllästymään.

Mantelisämpylät
4 kananmunaa
4 rkl maitorahkaa, turkkilaista jogurttia tai kermaa
4 tl fiberhuskia
4 tl leivinjauhetta
3 dl mantelijauhetta
2 rkl seesaminsiemeniä
150 g juustoraastetta

Lisäksi yleensä laitan muutaman ruokalusikan joko auringonkukansiemeniä, kurpitsansiemeniä tai porkkanaraastetta.

Vatkaa kananmunat. Lisää rahka/jogurtti/kerma. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää munaseokseen. Lisää lopuksi juustoraaste (ja porkkanaraaste).

Tästä annoksesta tulee yleensä 8 sämpylää. Kahden ruokalusikan avulla taikinasta saa muotoiltua leivinpaperille sämpylän muotoisia kasoja.

Uuniin 225 asteeseen, 7-10 minuuttia.

Nää sämpylät kohoaa hyvin uunissa, mutta sitten ne yleensä lätsähtää litteämmiksi. Lämpiminä ne on tosi pehmeitä ja löysiä, kylminä kankeampia, mutta ei kuitenkaan kovia. Voi esim halkaista ja laittaa paahtokoneeseen.

Näissä on aika paljon rasvaa ja proteiinia per sämpylä, ja vain noin 2 g hiilihydraattia per sämpylä. Mua ei koskaan närästä, mutta kun yhtenä iltana söin noita neljä kappaletta yhdeltä istumalta (jota ei tietenkään olisi saanut tehdä) niin seuraavana päivänä närästi ihan pirusti! Eli tuhteja ovat, yksi päivässä riittää! Ja pitää muuten nälän loitolla kauan! Usein mulle riittää työpäivän evääksi yksi sämpylä.

Näiden päälle on ihanaa latoa paljon juustoa, leikkeleitä, keitettyä kananmunaa, munavoita, graavilohta ym ym...

No nyt tuli nälkä! :-D

Parvekepuutarhan hoitoa

Eräs tuttu ehdotti että tomaatti viihtyisi hyvin lasitetulla parvekkeella. No innostuin lähtemään Plantageniin, ja voi että siellä oli niin paljon erilaisia hyötykasveja jotka olisin halunnut kantaa kotiin! Sitruspuita, oliivipuita, chilejä, yrttejä... Siellä oli paljon Jamie Oliverin naamalla ja nimellä varustettuja yrttipurnukoita, joista voi itse kasvattaa yrttinsä. Tosi hyvä idea Jamielta!

Ostin sitten Jamien kirsikkatomaatin. Tarvii paljon vettä ja lannoitusta.



Yllättävän pian alkoi pienet tomaatit punottaa. Olisin odottanut että maku olisi ollut makeampi, mutta ihan peruskirsikkatomaatteja ne on.



Toinen hyötykasvi josta kovasti innostuin on lääkealoe! Läheisessä kukkakaupassa niitä myydään, mutta en vielä malttanut ostaa itselle. Lääkealoen lehden sisällä on geeliä, jota voi käyttää iholle esim auringonpolttamiin ja muihin palovammoihin, pieniin haavoihin, sieneen, kuivalle iholle ym. Ja on se upean näköinenkin!

Kynsiä!

Tällaisia on tullut tehtyä viime aikoina. En ole koristeluun keskittynyt ajan ja inspiraation puutteen vuoksi, mutta aina kynsissä jotain väriä on ollut. Unohtamatta varpaan kynsiä.


Goshin Gasoline on ollut hankintatoiveena jo kauan. Nyt sattumalta löysin sen alennuksesta. Se on kiva! Mutta kului aika nopeasti kynsistä pois...



Maybellinen tuoksulakka oli Helsingin tuliainen. Kiva väri, vaikea kuvata mikä väri se on, vihertävän keltainen? Aika lähellä vuoden 2011 sisustusväriä! Tuoksu nyt ei aisteja huumannut, mutta väri on kiva.



Mulla on salakavalasti alkamassa leopardikuviovaihe, nyt on ostettuna huivi ja laukku ja alusvaatteet tuota printtiä... vaikka en oo vielä 40v! Sitten kun mä oon 40v ostan semmosen tyköistuvan leopardikuvioisen pikkumekon ja biletän se päällä viikon! Tässä siis pohjalla Inglotin mattaliila ja leimat ruskealla Konadilla. Konad ei meinannut tarttua mattalakkaan kunnolla joten leimat jäi hieman haaleiksi. Mutta se ei huonontanut lopputulosta kuitenkaan!




Varpaankynnet pitää olla tummat! Maybellinen forever strong Taupe couture on hauska sävy.

Kotibileet!

Kesäjuhlat on loistavia! Tulee mieleen opiskeluaikojen kotibileet, kun tupa oli täynnä kavereita ja kaverien kavereita ja kaikki piti hauskaa keskenään. Yks nukahtaa sohvalle, toinen saunaan, kolmas eteisen lattialle. Krapula-aamut on parhaimpia! Toinen toistaan surkeamman näköisiä otuksia kömpii nukkumapaikoistaan kohti vessaa jalat täristen. Ensimmäinen ajatus herätessä on "ei koskaan enää". Mutta sitten joku lähtee uuteen nousuun, musiikki laitetaan taas päälle ja aletaan muistelemaan edellisiltaa. Mitä tuolla ulkona on tapahtunut? Missä mun kännykkä on? Kuka näitä kuvia on ottanu mun kameralla? Minne sä sammuit? Voisko joku täydentää aukot mun aivoissa? Ja taas naurattaa ja paha olo katoaa. Aletaan suunnittelemaan seuraavaa kertaa...

Onneksi niitä kertoja on nykyään harvoin, mutta onneksi niitä kuitenkin vielä on! Niiden kertojen välissä lenkkeillään, karpataan, tehdään töitä ja kohotetaan terveyttä. Sitten ne harvat kerrat on ansaittuja!

Taidetta Turussa

Tykkään turkulaisesta taiteesta. Sitä löytyy ympäri kaupunkia. Nyt puhutaan lasten tekemistä, pronssiin valetuista veistoksista, joita on piilotettu jokirantaan. Veistokset on alle 20cm kokoisia. Niitä on 30kpl Martinsillan ja Turun linnan välillä. Taas yksi syy lähteä jokirantaan kävelylle! :-)

Nyt täytyy marmattaa!

Eiköhän se nyt oo aika selvää että VÄÄRÄ MAA VOITTI EUROVIISUT! Ja Suomi EI SIJOITTUNUT NIIN KORKEALLE KUIN OLISI PITÄNYT!

Grrrr!!! Azerbaidjanin esitys ei ollut voiton arvoinen! Kumpikaan ei osannut laulaa, biisissä ei ollut mitään oleellista sanomaa, englanninkieli ei sujunut ja kaikenkaikkiaan esitys oli ihan BLÄÄH!

Suomen olisi pitänyt sijoittua huomattavasti lähemmäs kärkeä. Vaikka Ruotsi ei ollut mitenkään erityisen hyvä, aloin jo toivoa että Ruotsi voittaisi mieluummin kuin Azerbaidjan, jo senkin takia että pääsisi ensi vuonna Tukholmaan katsomaan kisoja...

Ja kuka hitto Suomessa antoi äänensä Unkarille??? Sehän oli kuin miedon pesun läpikäynyt Celine Dion! Hajuton, mauton ja väritön, paitsi turkoosi...

No jotain hyvääkin näistä viisuista jäi käteen. Jedward! :-D Latvialla oli tosi hyvä biisi, sitä oon kuunnellu paljon. Bosnia&Hertsegovina oli myös hyvä. Saksan Lena on yhä hyvä. Norjalla oli hauska Haba Haba. Ja Bulgarialla oli hyvä biisi.

Kokoelmalevyä odotellessa!




Marmatan vielä Spotifystä kun marmatuksen aloitin. Mulla on ollut Spotify Free joka on toiminut moitteetta. Eilen kun kuuntelin viisuehdokkaita, se yhtäkkiä sanoi että olet kuunnellut tämän biisin nyt maksimi 5 kertaa, maksa kuukausimaksu jos haluat kuulla lisää! Voi prkl!!!

Hölkkäennätys!

Oon aina ollut tosi epäsäännöllinen liikkuja. Pari vuotta sitten iski golmengympingriisi ja aloin hölkätä! Aloitin juoksumatolla, "juoksin" yhteensä neljä (!) minuuttia ja yskin keuhkon kappaleita ulos.

Vähitellen minuuttimäärä juoksumatolla kasvoi huimaan 10 minuutin lukemaan, jonka jälkeen uskaltauduin ulos. Muistaakseni ulkona hölkkäsin yhteen putkeen ekalla kerralla 10-15 minuuttia. 15 min oli pitkään sellainen rajapyykki, jonka jälkeen oli pakko ryhtyä kävelemään. Koska kaiken liikunnan aloittaminen on hyvin psykologinen juttu, annoin itselleni luvan lopettaa juokseminen 15 minuutin kohdalla. Jos tuntui hyvältä, sai jatkaa, mutta jos ei tuntunut hyvältä, sai lopettaa. Tämä psyykkaus tehosi, ja vähitellen juoksumatka piteni parhaimmillaan 55 minuuttiin! Tämä siirtymä 4 minuutista 55 minuuttiin tapahtui siis n. 2-3 kuukauden aikana. Mulla oli sinä kesänä pitkä kesäloma, joten mulla oli aikaa käydä lenkillä lähes päivittäin. En juossut joka päivä, tein myös pitkiä kävelylenkkejä. Juoksin sinä vuonna marraskuuhun saakka, kunnes lumet tuli.

Sitten koitti viime vuoden kevät. Odotin kovasti lumien sulamista että pääsisin lenkille! Ja pöh, lumet suli mutta lenkipolun paljastuminen lumen alta ei tuonut mukanaan juoksuintoa. Hölkkäsin viime keväänä neljä kertaa. En tiedä mistä se innon lopahtaminen johtui. Ehkä mä mietin että kun mä juoksin niin paljon viime kesänä niin se riittääkin sitten koko loppuelämäksi! Huoh...

Viime kesä oli kyllä niin kuuma, että olis pitäny herätä tosi aikaisin aamulla että olis ollu tarpeeksi viileää lenkkeilyyn. Joten syytetään juoksuinnon lopahtamisesta viime kesän helteitä! Joo!

Jotain hyötyä viime kesästä oli; aloitin karppaamisen juhannuksesta 2010. Mutta siitä lisää joskus toiste.

Mutta nyt! Tänä keväänä olen hölkännyt nyt jo 5 kertaa. Okei, se on vähän himohölkkääjien mittapuulla, mutta suuri saavutus mulle! Nimittäin tänä aamuna tein kaikkien aikojen hölkkäennätyksen! Hölkkäsin yhteen putkeen 60min!!! Ja tuntui hyvältä! Ei ottanut lonkkiin, ei polviin, ei nilkkoihin. Keuhkotkin pysyi sisällä omilla paikoillaan. WOHOU!!! :-)

Toisaalta täytyy sanoa, että tästä ei pääse kuin alaspäin. Ensinnäkin siksi, että olen nyt yli 30v:na paremmassa kunnossa kuin parikymppisenä. Silloin kävin kyllä jumpissa, mutta en juuri koskaan hölkännyt. Toinen syy on se, että mielestäni ihmisen fysiikkaa ei ole luotu pitkien matkojen juoksemista varten. Jotkut varmaan miettivät että mulla olis tavoitteena maraton. Ei ole! Mun mielestä maratonin tai muiden vastaavien pitkien matkojen juokseminen ei ole ihmiselle luonnollista. Paikat ei kestä, vaikka olisi treenannutkin. Eihän maratoonarit ole edes terveen näköisiä! Mietitäämpäs luolamiehiä aikojen alussa. He kävelivät pitkiä matkoja ruuan perässä, metsästäen ja keräillen, kunnes palasivat takaisin kotiin. Ihmiselle on kehittynyt hyvin taloudellinen kävelytyyli, kävellen jaksaa mennä vaikka kuinka pitkiä matkoja ja se on luonnollista liikkumista. Luolamiehet juoksivat vain kun tarve tuli, eli esim petoja pakoon. Juokseminen oli nopeaa ja melko lyhytkestoista. Lyhyiden matkojen juokseminen on siis mielestäni ihmiselle luonnollisempaa fysiikkaa ajatellen. Luolamiesten esimerkkiä kunnioittaen, hölkkään siis maksimissaan 60 minuutin pituisia matkoja! :-) Näin kunnioitan samalla myös mm. niveliäni.

Tavoitteenani on hölkätä 1-3 kertaa viikossa siihen asti että lumet tulee. Sitten jatkan kävellen sauvoilla tai ilman.

Tiedossa hikinen kesä! :-D

Muutoksia!

Moi!

Olen viime aikoina miettinyt usein miksi tämän kynsiblogin säännöllinen kirjoittaminen on jäänyt. Tajusin syyn vähän aikaa sitten: aihealue on liian suppea.

Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa blogia päiväkirjanomaisesti, ajatuksista, kokemuksista, tapahtumista. Kaikesta sellaisesta mikä mielessä pyörii, mikä aiheuttaa mielipiteitä, kuohuttaa, ilahduttaa, ylipäänsä aiheuttaa jotain tuntemuksia suuntaan tai toiseen. Tärkeistä asioista tässä elämässä. Kynsien tekeminen on ihan kivaa, mutta ei se ole mun koko elämä. Tuossa oikeassa laidassa näet mun koko elämän. Ei välttämättä tärkeysjärjestyksessä, eikä kokonaisuudessaan. Siihen tulee varmasti vielä lisää asioita matkan varrella.

Jos haluat jatkaa lukemista, hyvä. Toivottavasti päästään vaihtamaan ajatuksia monista asioista. Kynsijuttujakin varmasti tulevaisuudessa tulee, mutta se ei ole se juttu enää tässä blogissa...

Jos haluat lopettaa lukemisen, se ei haittaa! Pikkuhaitta! ;-)

Nyt täytyy liimata nenä ikkunaan, partiolaisten kulkue menee ohi! :-D

Kynsisaksien nousu ja tuho

Hyvät lukijani!

Olettehan jo tietoisia kynsisaksien kataluudesta? Minäkin olin tietoinen, mutta silti kynsisaksilla kynsiäni lyhentelin aina silloin kun kiire kynsien lyhentämiseen tuli. Työni takia en voi pitää kovin pitkiä kynsiä, joten kun ne unohtuu kasvamaan, niistä pitää silloin tällöin päästä nopeasti eroon. Ja silloin viilaaminen kestää liian kauan, joten olen turvautunut kynsisaksiin. Siis sellaisiin kynsileikkureihin jotka nipsaisee kynnen kärjen nips vaan pois.

Monista kynsiblogeista tai lehtijutuista tai mistä vaan saa aina lukea että älä käytä kynsisaksia tai -leikkureita koska ne haurastuttaa ja liuskottaa kynsiä. Ja voin sanoa hyvät ihmiset että niin ne tekee! Uskokaa tämä asia, ja lyhentäkää kyntenne kärsivällisesti viilalla! Sanon tämän nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä!

Lyhensin kynteni monta viikkoa sitten kynsileikkureilla, ja saan kärsiä siitä yhä. Yhteensä 7 kynttä on yhä liuskottuneita. Sitten niitä liuskoja tulee tietty revittyä ja tökittyä joka paikkaan, niin että kynnestä lähtee aina kerros pois. Ja sehän heikentää kynttä. Osa kynsien kärjistä on melkein läpinäkyvän ohuita, eikä ne kestä mitään. Olen käyttänyt nyt aluslakkana kynttä vahvistavaa lakkaa, mutta eipä se juuri ole auttanut. Myöskin kynsinauhat ovat yhä melko huonossa kunnossa. Tässä syyt miksi lakkauskuvia ei ole viime aikoina näkynyt! :-/

Toivottavasti seuraavat pari viikkoa auttaa asiaan. En nimittäin tee töitä pariin viikkoon, joten annan kynsien kasvaa ja vahvistua. Viimeksi kun mulla oli sama ongelma, siihen auttoi ihan reilu kasvatus, säännöllinen viilaus ja rasvaus.

Sitten niitä lakkauskuvia alkaa tulla! :-D

Kevään alkua!

Hei!

Epämääräinen joulutauko hieman pääsi venymään! Tämän "joulutauon" sisään mahtui myös koulutusreissu, jonka aikana hankin hieman lisäyksiä lakkakokoelmaan. Piakkoin on siis tulossa uutuuksien esittelyjä. Vielä hetken joudun taukoa jatkamaan, sillä jostain kumman syystä kynnet ja kynsinauhat ovat päässeet tauon aikana niin karseaan kuntoon, ettei niitä mitenkään voi vielä kuvata. On siis menossa kynsien huoltoviikot!

Tässä kynsiä huoltaessa voisin ihan mielenkiinnolla ottaa vastaan ehdotuksia siitä, mistä asioista haluaisit täällä lukea tai minkälaisia lakkauksia haluaisit töpökynsissäni nähdä.

See you later!

Hopeaa ja Joululomaa!

Tässä hopeiset talvikynnet!

Hopeinen lakka lahja Tallinnasta ja mustahopea glitterlakka Dependin. Töpöttelemällä lisäsin sitä kärkiin. Extrana vielä hopeiset kukkatarrat.



Nyt blogi siirtyy joulutauolle määrittelemättömän pitkäksi ajaksi! Joulutauon jälkeen tulossa on vino pino joululakkauksia ja uuden vuoden lakkauksia!

Oikein rentouttavaa ja rauhallista joulun aikaa kaikille! :-)

Pitsikokeilua pikkujouluihin

Pitihän sitä kokeilla kun kaikki muutkin...

Joku jossain blogissa totesi että tylliäkin voi käyttää pitsin sijaan. No kokeilin molempia, kun sattumalta molempia löytyi kangaslaatikosta.



Nimettömässä ja peukussa siis tylliä, etu- ja keskisormessa pitsiä. Lisäksi vielä strasseja. Lakkoina Mavalan Olbia, Dependin musta ja Wet and Wildin pinkki.

Tähän hommaan tarvitaan aikaa, kärsivällisyyttä ja äärimmäisen terävät sakset! Paljon päällyslakkaa ja puutikku.

Lopputulosta pidin pikkujouluissa ja vielä pari päivää yli. Tylli pysyi ihan hyvin, pitsi alkoi purkaantua ja repsottaa. Ja tosi kivaa oli myös se kuinka mukavasti kaikki kissankarvat ynnä muut tarttuivat pitseihin... :-D